keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Uskonnolliset ääripäät: Rajakit vs Suvakit

Viime aikoina on paljon puhuttu kahdesta ääripäästä. Yhtenä ääripäänä pidetään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia tahoja, joita kutsutaan usein rajakeiksi. Nimitys tulee Rajat Kiinni -kansanliikkeestä, joka perustettiin 2015 ensisijaisesti mielenosoitustoiminnan tueksi. Toisena ääripäänä pidetään maahanmuuttoon hyvin positiivisesti suhtautuvia suvaitsevaisia tahoja, joita kutsutaan suvakeiksi.

Kumpikin liike on näennäisesti avoin uusille jäsenille, mutta käytännössä kummankin toimintatavassa on paljon samanlaisia piirteitä. Liikkeissä vaaditaan hyvinkin voimakasta tunnustamista ryhmiä edustavalla aatteelle. Muuten on hyvin vaikeaa olla mukana näkyvässä toiminnassa. Toiminta voikin tuoda mieleen uskonnolliset herätysliikkeet, joissa tarkkaan valvotaan tunnustaako henkilö samaa uskontoa kuin muut jäsenet.

Suvakkiryhmien erityispiirteet


Suvakkiryhmien motto on usein "kaikkien länsimaissa asuvien vähemmistöjen asioiden ajaminen". Käytännössä "vähemmistö" voi tarkoittaa vaikkapa islamin uskoisia, joita on maailmassa useita miljardeja. Tämä ryhmä lasketaan kuitenkin länsimaissa vielä nykyään vähemmistöksi, niin heille on annettu erityisstatus. Ylipäätään vähemmistöksi pääsee helpoiten, jos on värillinen tai kuuluu johonkin erityisryhmään. Tärkeimmät suvakkiryhmien aktivistit harvoin ovat itse vähemmistötaustaisia, mutta sellainen koetaan helposti eduksi samoissa ryhmissä.

Vähemmistöjen asioiden ajamisessa voidaan helposti törmätä moniin ristiriitaisuuksiin. Samalla kun ajetaan islamin uskoisten asioita, niin voidaan samassa yhteydessä puolustaa homoja. Islamissa homoudesta seuraa kuolemantuomio. Vaikka tälläiset asiat ovat yleisesti tiedossa, niin niiden ei anneta haitata aatteessa toimintaa. Vastaavanlaiset ongelmat ovat yleisiä suvakkiryhmien ajattelussa ja niiden kritisoiminen on hyvin vaarallista, jos ei halua joutua ryhmistä ulos.

Suvakkiryhmät usein näennäisesti korostavat kaikki tervetulleiksi liikkeisiinsä, vaikka kyseiset ryhmät olisivat oikeasti toisiaan vastaan. Nämä ongelmat voivat näkyä niin uskontojen, seksuaalisen suuntaumisen kuin kulttuurien välillä. Lasten ympärileikkauksia pidetään usein hyvin kivuliaina toimenpiteinä, mutta niitä ei kritisoida millään tavalla suvakkiryhmissä. Samoin naisten heikot oikeudet ovat keskustelussa tabu. Eri uskontojen ja kulttuurien edustajat voivat taistella toisiaan vastaan, kuten sunnit ja shiiat islamissa, mutta he ovat yhtä tervetulleita samaan suvakkiryhmään.

Suvaitsevaisto ei usein uskalla keskustella asioita rehellisesti, koska se johtaisi aiemmin mainittuihin ongelmiin eli olisi pakko ottaa kantaa sellaisiin asioihin, mistä on eri mieltä. Tämä on usein suurin syy siihen miksi asoista ei keskustella ollenkaan, jos ei voida itse määrittää tarkkaan rajatusti mistä asioista saa keskustella ja kenen kanssa.

Yksi erikoispiirre ovat myös erilaiset mikroaggressiot ja someraivot. Suvakkipiireissä tälläiset mikroaggressiot ja someraivot ovat hyvin yleisiä. Kyse on jonkinlaisesta henkisestä taistelusta siitä, kuka on eniten oikeassa ja kuka saa parhaiten äänensä kuuluviin. Usein ideoita haetaan mm. ulkomailta, kuten "kulttuurinen omiminen". Suomessa saatetaan yhtäkkiä suuttua vuosikausia televisiossa esitetystä lasten ohjelmasta, jossa joku sattuu olemaan pukeutunut intiaanin asuun. Joskus nämä aggressiot/someraivot voivat kohdistua yhtä hyvin niin valtamedian ohjelmiin kuin suvakeiden omiin ryhmiin, jotka esittävät vääräoppineisuutta aatteelle mm. käyttäytyvät millään tasolla rasistisesti tai toimivat stereotyyppisesti vähemmistön edustajia kohtaan.

Suvakkiryhmien kantava voima on usein erilaisten yhteiskuntatieteiden ja opiskelijajärjestöjen edustajat, joiden poliittinen aktiivisuus voi olla melko suurta. Mukana toiminnassa ovat myös erilaiset valtion tukea nauttivat järjestöt ja avustustoiminnat, jotka hyötyvät rahallisesti aatteesta. Varsinkin nuorten naisten osuus voi olla hyvinkin korkea suvakkiryhmissä.

Rajakkiryhmien erityispiirteet


Rajakkiryhmien motoksi voisi ajatella: "Suomi kantasuomalaisille" tai "Ei massamaahanmuuttoa". Usein päävastustuksen kohde löytyy maahanmuutosta liittyen pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin, jotka tulevat köyhistä maista mm. Afrikasta tai uskonnollista sotaa käyvistä maista Lähi-Idästä.

Hyväksi puoleksi voi sanoa näillä ryhmillä, että he pyrkivät puhumaan kaikista asioista ja ongelmista. Mistään ongelmista ei saisi vaieta samaan tyyliin kuin suvakkiryhmissä. Eikä sitä vaikenemisen kulttuuria pitäisi ylettää myöskään julkiseen keskusteluun. Huonona puolena voidaan nähdä ongelmien liiallinen korostaminen ainoastaan maahanmuuttajiin liittyen. Kaikki ongelmat on ratkaistavissa, jos maahanmuuttajia ei oteta yhtään lisää.

Rajakkiryhmiin liittyy tiettyjä ongelmallisia piirteitä, joissa maahanmuuttajiin voidaan projisoida omia ongelmia tai vaihtoehtoisesti maahanmuuttajien ongelmia ylikorostetaan. Toisaalta liian monet tahot ovat valmiita vähättelemään todella pahojakin maahanmuuttajiin liittyviä ongelmia tai hyväksymään ne osana suvaitsevaisuusideologiaa.

Merkittävä syy rajakkiryhmien internetin ja somen haltuunottoon on ollutkin siinä, että asioista voidaan puhua paljon rehellisemmin ja rohkeammin. Ei tarvitse olla yhtä tarkka puheenaiheista ja ihmisten mielensäpahoittamisesta kuin suvaitsevaisissa piireissä. Samasta syystä professoritason koulutuksen käynyt henkilö voi helposti hävitä väittelyn paljon huonommin kouluttautuneelle rajakille.

Rajakkiryhmien kantava voima on usein tavalliset kansalaiset, jotka eivät halua asemansa heikentyvän tai maailman muuttuvan paljon huonommaksi ja turvattomammaksi kuin mitä se on ollut tai on nykyhetkellä. Usein enemmistöä rajakeista edustaa keski-ikäisiä miehiä. Naisten näkyvä mukaan tuleminen toimintaan on ollut uudempi ilmiö.

Kaksi ryhmää määrittää julkisen keskustelun.


Näiden kahden ääripään merkitys julkisessa keskustelussa on yllättävän suuri, vaikka ne edustavat varsin marginaalisia porukoita. Tämä johtuu paljolti siitä, että kummatkin ryhmät seuraavat tarkkaan julkisuudessa ja somessa olevaa tietoa siitä mitä maailmalla ja Suomessa tapahtuu. Tiedot pyritään saamaan laajemmalle usein sen mukaan, miten hyvin ne tukevat omaa agendaa.

Suvaitsevaistolla on käytössään paljon laajempi informaatiokoneisto. Iso osa valtamedian toimittajista kuuluu tavalla tai toisella suvakkiryhmiin joko suoraan tai välillisesti tuttujen kautta. Heillä on suoremmat yhteydet saada jokin tieto nopeasti uutisoiduksi. Suomessa tunnetuin esimerkki lienee katupartioita parodioimaan tehdyt Loldiers of Odinit ja niistä seurannut nopea uutisointi. Tarkemmin tuosta löytyy tietoa tämän blogin aiemmasta tekstistä "Somekohut: Esimerkki 2".

Rajakeilla tehokkain tiedonvälitys tapahtuu somen kautta. Tieto saadaan nopeasti levitettyä laajalle varsinkin vastamedioita ja suosittuja somekanavia käyttämällä. Tämä voi olla usein jopa suvaitsevaistollekin ainoa keino saada tietyistä asioista tietoa, koska valtamedia tietoisesti voi jättää merkittäviäkin aiheita käsittelemättä, jos niiden koetaan edustavan vääränlaista ajattelua.

Voidaankin sanoa näiden kahden ryhmän paljolti määrittelevän julkisen keskustelun maahanmuutosta ja siihen liittyvistä aiheista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti